Blog de Tiia

Eurooppa 14

J'ai simplifié le trajet ne sachant pas où se trouve exactement les grands axes de la route. Départ quand le soleil se lèvera, dans 3 heures, nous avons 10° de température vers l'extérieur à cet instant. Je dormirai dans la voiture en écoutant une musique calme. J'espère que le temps sera bien en France.

L'ami de ma soeur habite dans l'est au sud des montagnes Vosges, dans le pays de Franche Comte. Je ne connais que Paris, j'ai fait une partie de mes études de langue française ici. Nous seront 5 de la Scandinavie, nous allons le faire souffrir :o)

A bientôt !

Ranska

Si perdu sur ma page,

Visiteur, sache qu'en vacances,

Je serai au pays de France,

Et lirai les messages !

DSCI0343

Kun huonot päivät päihittävät hyvät
ja kauniit kasvosi vääristyvät,
etkä totuuksia osaa ominas pitää,
eikä sydämessäsi liikahda mitään,
etkä vierelles tahdo kutsua ketään,
kun mietteesi mustimmat maan poveen vetää,
kun voimattomuus on olemuksesi herra,
etkä keskustella jaksa hetken verran…
Kun tuhoisa taivas on kaikkeutes yllä,
minä näen sen hyvin ja käsitän kyllä
ja kanssasi kiroan elämän ilveet
ja luoksemme pyydän nuo synkimmät pilvet:
Ne pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrskyn nostattaa…
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.Myös läheiseen ihmiseen pettyä saa,
helpot huijaukset haaskalintua houkuttaa…
Niin tuo ystävä hyvä sun sydämees´ pesi
että hänelle uskoit myös luottamuksesi.
Hän luottamustas niin kuin jätteitä vaali,
tuo ystävä, niin kuin syöpä tai spitaali…
Sen myötä et helposti ihmiseen luota
vaan tulee se aamu, kun et mieti tuota,
kun turhuuden turhuutta mieti et illoin
ja yhtenä, ylväänä nousemme silloin
ja jätämme kauaksi taaksemme heidät
ja nauramme kun myrsky tavoittaa meidät.
Ja pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrsky nousta saa!
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.Kun masennus makaa pedin pohjalla
ja kaipaus kolkuttelee sen alla,
sinä pyörität mietteitä, joissa oot maannut,
toivoen, et´ oisit takaisin saanut
ees´ muutamat minuutit, tunnit tai päivät
ja sanoa sanat, jotka ilmaan jäivät
ja koskettaa elävää ihoa vielä
ja palata kotiin ja hän olis´ siellä
ja kertoa, kuinka on rakkain ja parhain
ja yhdessä surra, et´ lähti niin varhain…
Minä kanssasi kiroan elämän lakia.
Tummimmat pilvetkin itkee sen takia…
Ne pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrskyn nostattaa…
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.Kun pelkäät, että sulle jäi vain jämä,
että petosta on ihmisen elämä,
minä lakaisen roskat ja puhdistan pöydän
ja toivon rippeitä nurkista löydän
ja vien sinut parhaiden ystävien luokse,
jotka eivät milloinkaan karkuun juokse,
jotka avosylin sinut vastaanottaa,
niin muistat myös sen että hyvyys on totta,
ja unohdat pettymykset, turhat työskin,
näet elämän arvon ja omasi myöskin
ja saapua saavat nuo synkimmät pilvet
ja ilmatarten inhottavimmat ilveet
ja pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrskyn nostattaa…
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.

11

Taivas kutsuu minua,
Tuuli kutsuu minua.
Kuu ja tähdet kutsuvat minua.
Vihreät ja tiheät lehdot kutsuvat minua,
lähteen tanssi kutsuu minua.
Hymyt kutsuvat minua,
kyyneleet kutsuvat minua.
Vieno sävel kutsuu minua.
Aamu, päivä ja ilta kutsuvat minua.
Kaikki etsivät leikkitoveria.
Kaikki kutsuvat minua: "Tule, tule!"
Yksi ääni kaikkialla.
Niin purjehtii Aikojen vene.

Runous ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi.
Runous ei ole edes tarkoitettu tunnettavaksi.
Runous on tarkoitettu, että löytäisimme todellisuutemme.
Runous on tarkoitettu, että pyhyytemme paljastuisi meistä.

Sigurd

Là où naguère j'étais, je vais m'en retourner,

Afin de retrouver mon père et toute sa parentèle.

Là je demeurerai, passant ma vie à dormir,

A moins que de Sigurd tu ne provoques la mort

Pour de tous les princes devenir le plus grand.

[ L'or sonore, le trésor flamboyant,

Les anneaux te mèneront à la mort.]

[ Tout homme, quand son temps est accompli,

Finit par rencontrer sa mort.]

Myrsky Näsijärvellä Werner Holmberg

De la chair d' Ymir fut créé le monde,

Et de son sang la mer.

De ses os naquirent les montagnes, de ses cheveux, les arbres,

Et de son crâne, la voûte céleste.

Avec ses cils, les dieux cléments

Bâtirent Midgard pour l'humanité.

Et avec son cerveau furent façonnés

Tous ces cruels nuages qui apportent les tempêtes.

(ces deux strophes sont extraites des Grímnismál)

IMGP1007

marmoroitunut nuoruuteni
liukenee meren aaltoihin

intohimo pääkopassani
ja järkeni tatuoituna
vaihtavat paikkaa
ja muuttavat kauaksi

pakenevat luotasi
hopeisen kuun tahtiin
merensiltaa

IMG_0002

Arnold Böcklin, "Näky merellä", 1896.

Voi keulasta kuulla loiskehen

Ja kitinän skuutien, prassien.

Mut ei ole miestä ruotelissa.

Ei ihmisääntä. Kuin nukuksissa

koko laiva on. Kuin unikulkija ois !

Unikulkijaan, totta, sen verrata vois,

ken, kattojen räystäitä käyden, ei tiedä :

yks harha-askel voi kuoloon viedä.

Se on aavelaiva. Sen tuntevat

ne, jokta meriä seilaavat.

Ja tarinat kummanmoiset

siit' yhdet on sekä toiset.

Se Lentävä Hollantilainen on

se, laiva, kirooma kohtalon,

iät kaiket myrskyssä lennättää se

ja satamaan ei koskaan pääse.

KATKELMA AARO HELLAAKOSKEN RUNOSTA

LANTÄVÄ HOLLANTILAINEN, 1921

Kinnunen_Puu

Je sais que je suis resté pendu à l'arbre battu par les vents

Neuf nuits entières,

Transpercé par la lance, m'offrant à Odin,

Moi-même à moi-même  offert.

De cet arbre nul ne sait

Où plongent ses racines.

Privé de pain, n'ayant pas de corne où boire,

J'ai scruté le sol.

J'ai étudié les runes, en hurlant je les ai étudiées

Avant de retomber.

(extrait des Hávamál)